Miten 2-inflaatio toimii

Jaa tämä artikkeli kavereillesi:

Jotkut käsitykset inflaatiosta, valuutasta ja rahoituksesta ... (2 / 3)

Lue 1-osa

Avainsanat: raha, kustannukset, Friedman, Keynes, Chicago pojat, valuuttajärjestys, keskuspankki, EKP, korko

1er point: Inflaation torjunta? Kyllä, mutta mikä?

Vous êtes vous déjà intéressé à savoir comment la Banque centrale ou nos gouvernements interprétaient « l’inflation » et la mesuraient ?

Si l’inflation se définit normalement comme une hausse durable du niveau général de tous les prix ( c’est-à-dire des prix de tout ce qui s’échange -s’achète et se vend- dans une économie ), dans les faits, les chiffres d’inflation communiqués en boucle dans les médias correspondent en fait à la « hausse des prix à la consommation ». C’est ainsi que tous les prix de tous les produits échangés ne sont pas pris en compte. Sont ainsi soigneusement exclus des calculs les prix de ce l’on appelle fort à propos « l’investissement ».

Ajattele sitä: kuluttaja hyvä määritelmän mukaan menettää arvokasta ajan myötä (olet todennäköisesti saa sen halvemmaksi vuodessa kuin silloin, kun olet ostanut sen), kun taas investointi on määritelmää (tai yleissopimus?), jonka pitäisi vastata päinvastaista. Mutta miksi? Vastaan ​​vitsiin: koska jotkut ovat rikkaita, on tärkeää, että muut ovat vähemmän rikkaita tai jopa huonompia (muista: määritelmällä, rikkaus on suhteellista).

Ne, jotka panostavat, tulevat olemaan rikkaampia kuin ne, jotka kuluttavat vain! Mitä oli osoitettava.

Vous ne comprenez pas pourquoi les prix de l’immobilier flambent et que l’inflation officielle ne dépasse pas les fameux 2 %? Ne cherchez pas plus loin: le prix d’achat des logements ( neufs ou anciens ) n’est pas pris en compte dans l’inflation ! Normal, répondent les économistes, on considère que c’est de l’investissement! Or 55% des français sont « propriétaires » de leur logement ( en fait, souvent locataires de leur banquier qui leur a prêté l’argent! ). Du coup, et en douce, la part « Logement, eau, gaz, électricité » est réduite à la portion congrue dans le calcul de cette pseudo inflation.

Haluat tietää kuinka korkeaa se otetaan huomioon? Vastaus on INSEE-sivustolla, klikkaa tästä

Voi kyllä, jos käytät asuntoasi, vettä, kaasuasi ja sähköäsi, kaikki yhdessä, enemmän kuin 13,4 prosenttia kokonaiskuluista, niin ... sinun pitäisi aloittaa kuuntelemalla numeroita inflaatio ilmoitetaan 20 tunnissa. Etenkään älä ota liian lopullisia johtopäätöksiä viimeisen lisäyksen laajuudesta!

Dans le numéro 2879 de Juillet 2005 de la très sérieuse revue Problèmes économiques, un article publié à l’origine dans The Economist s’intitulait sobrement « La mesure de l’inflation reste controversée ». Controversée est un faible mot! On y apprenait qu’une étude avait été réalisée aux Etats-Unis par un économiste de la banque HSBC, en affectant à l’immobilier une pondération de 30% de l’indice global des prix à la consommation (à comparer avec nos maigres 13,4 %). Résultat, l’inflation sautait à plus de 5,5% par an, soit plus de… deux fois le niveau d’inflation officiel à destination des foules. Soit une très légère différence! Bien entendu, je laisse imaginer ce que serait le chiffre de l’inflation si l’on y intégrait en outre le prix de tous les actifs fianciers, en particulier celui des actions et des produits de la sphère financière…

Koska tämä suppea tulkinta inflaatiosta (jolla on suuri I), joka sulkee pois kaiken, joka on (tai pitäisi olla), ei ole ilman seurauksia. Ilman kiinteistöhintoja, mutta myös kaikki rahoitusvarallisuuden hinnat (osakkeet, erilaiset investoinnit, rahoitustuotteita ja ...) ajanjaksoina, jolloin rahoitusala on tullut hallitsevaksi, ei ole olkea: se on palkki ! Ja ilmeisesti nykyisen finanssikapitalismin säteen kuljettaja ... Toisin sanoen: se on (melkein) mitään!

Mitä muistuttaa edellä mainittujen taloudellisten ongelmien artikkelista:

« L’idée que les Banques Centrales devraient suivre l’évolution du prix des actifs ne date pas d’aujourd’hui. Dans un ouvrage intitulé « Le pouvoir d’achat de la monnaie », l’économiste américain Irving Fischer faisait valoir en…1911 que les responsables de la politique monétaire devraient arrêter un indice des prix basé sur un large panier de biens et services qui comprendraient également les valeurs financières et les biens immobiliers ».

Joten 95 1911 vuotta olemme arasti kevät kysymykseen tekemään kaikkea ei lähestyä, koska tämän oletuksen, modernin kapitalismin eivät vieläkään halua enää, että on melkein luvulla. Nykyinen (tahallinen) toimenpide, jota nk. Taistelu inflaatiota vastaan ​​on, on todellinen huijaus, joka ei uskalla sanoa sen nimeä.

Comme le précise ensuite l’article, l’idée d’établir un tel indice des prix supposerait implicitement de la part d’une Banque Centrale ( réellement indépendante, y compris des marchés financiers et des milieux « investisseurs » ) que la hausse des prix de ces actifs, en créant de l’inflation, pourrait être « préjudiciable ». Or, cette inflation là ne semble pas trop déranger certains, même ceux qui s’auto-proclament indépendants des marchés financiers. Mais le sont-ils vraiment, culturellement et personnellement ? La supposée indépendance des cabinets d’audits financiers, comme Arthur Andersen, n’a pas résisté longtemps aux copinages et aux intérêts croisés, entre autres dans l’affaire ENRON…

Kyllä, mutta ei ... Koska inflaatio ja inflaatio ovat, rakas herra. Että kiinteistö nousee taivaaseen tai että Jean-Pierre Gaillard choked ilosta koska CAC nousi 40 25 2005% vuonna, tämä ei ole inflaatio! No, ei paha, ei, se on hyvä, hyvä herra. Se, joka ei euthanise annuaantit mitä, ja hyvästä syystä: tämä luo vuokraa!



Huono on sellainen, jota heikot ihmiset näkevät, ja hän tekee hänet murehtimasta ja vaatii palkankorotusta ostovoiman säilyttämiseksi. Tämä on huono, kerromme sinulle. Älä väitä, niin se on, ja se on järkevää ...

Viides kohta: rahan määrän valvonta: älä laita liikaa rahaa talouteen, koska inflaatio on aina ja kaikilta osin rahapoliittista.

On tietysti outoja asioita aloilla, jotka ovat tiukkoja ja oletettavasti yhtä tieteellisiä kuin talous- ja rahapolitiikka. Ota esimerkki EKP: stä. Käynnistettiin virallisesti 1998, hän asettaa tavoitteeksi (paitsi inflaation hallinta on 2%, olosuhteissa kuten tiedämme) ohjelmoidun kehitys ja asettaa rahan tarjontaa eli euroalueella kiertävän rahamäärän mukaan Milton Friedmanin käskyn mukaan: rahan määrän lisääminen jatkuvalla ja ennakoitavalla arvolla, joka vastaa kohdennettua inflaatiota ja kohdennettua kasvua. Siten määritettiin tavoite kasvattaa tätä rahansiirtoa (ns. M3) noin 4,5% vuodessa (2% inflaatio + 2% kasvu + 0,5% korjaava termi).

2005: ssa hän otti minut katsomaan (varmasti meidän on pidettävä sitä, koska kaikki tämä ei ole kovin julkisuutta tai ymmärrettävää aluksi, on totta) tämän alan tietoja. Ja arvaa mitä löydämme: 2005: ssa rahan tarjonta on kasvanut Euroopassa lähes 8%: lla.

Eristetty tapaus kertoisitko minulle? Se ei. Koska sen käynnistämisen jälkeen, en koskaan sano vuosi, EKP ei ole saavuttanut tavoitettaan 4,5%! Aina edellä, ei vain vähän.

Résultat : par rapport à la progression théorique visée en 1998, ce sont environ 20% d’euros « en trop » qui ont été créés et mis en circulation, soit près de 1000 milliards d’euros sur une masse monétaire totale d’environ 6000 milliards.

Lue 3-osa

Lue lisää

- Tekijän verkkosivusto
- Mikä on kuluttajahintaindeksi?
- Euroopan keskuspankin verkkosivusto


Facebook-kommentit

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *